Japanissa tapahtuu

Heipparallaa. 15 päivä lensimme takaisin Suomeen. Siitä alkoi sitten tämmöinen suomiviikko, jossa käymme jokaisen kotiseurakunnassa pitämässä kokouksen/nuortenillan ja kertomassa kuulumisia Japanin matkasta. Takanapäin ovat jo Kerava ja Pieksämäki. Nyt olemme Oulussa. Täältä vielä loppuviikosta kohti lappia ja sitten aktio alkaa olemaan purkissa.

Upea kokemus oli. Antoisa ja kasvattava. Kiitoksia Jumalalle ja esirukoilijoille ja kaikille blogimme lukijoille! Japani tulee säilymään sydämissämme. Ehkäpä joku meistä tiimimme jäsenistä tulee palaamaan Japaniin. Jokainen meistä on saanut kasvaa aktiomme aikana. Tulemme varmasti muistamaan matkamme Japaniin aina.

Kohta paukimme takaisin Vennivaaraan “basellemme” täynnä uutta Jumalalta saamaa voimaa ja viisautta! Eiks Jeh!

Dodiin! Heipparallaa sinne kotisuomeen.

Täällä ollaan edelleenkin Japanissa ja hyvin on mennyt! Päätettiin viikko sitten rukoilujen ja tiimipalavereiden perusteella jäädä tänne Osakan Tondabayashiin Fukuno sensein seurakuntaan, vielä näiksi pariksi viimeiseksi viikoksi. Tämä on ollut suuri siunaus meille. Kannatti jäädä. Tänään keskiviikkona antoi taas yksi kavereistamme elämänsä Kristukselle, kun vietimme seurakunnan järjestämää SUOMI jäähyväisiltaa. Kiitos Jeesus!

Viikon kuluessa kävimme kolme kertaa rukouskävelemässä yhdessä Osakan pahamaineisimmista alueista, jossa prostituutio rehottaa, peliluolat huutavat ja kodittomat ihmiset yrittävät selviytyä. Näky oli surullinen. Ilmapiiri oli aluksi todella painostava mutta ensimmäisen päivän rukoilut tuntuivat jo toisena päivänä auttaneen, koska kaikki kokivat kevyempää oloa. Toisena päivänä teimme mukaamme lahjoja traktaatin kera, joita annoimme alueen prostituoiduille. Vastaanotto oli yllättävän positiivista. Ilmapiiri senkun keveni kevenemistään ja tuntui oikein kuin vihollisen joukot olisivat ottaneet jalat alleen. Halleluuja! Jeesus on kaikkien voimien yläpuolella. Oli turvallista kulkea Hänen kanssaan. Kolmantena päivänä teimme mukaamme ruokapussit traktaatin kera ja jaoimme niitä kodittomille.

Eräänä toisena iltana alueen yhdessä seurakunnassa pidettiin kokous Fukuno sensein johdolla. Paikka oli kodittomia täynnä. Illan lopuksi moni otti Jeesuksen vastaan. Lämpimän ruoan syötyään odottelimme kodittomia seurakunnan ulkopuolella ja jaoimmme traktaatteja, lämpötarroja sun muuta hyödyllistä heille, ennekuin lähtivät taas kadulle selviämään.

Yhtenä päivänä kävimme Kiotossa suomenkielen opetustunnilla, jossa vetelimme todistuksia, laulua ja draamaa. Toisena päivänä pidimme lasten kokouksen. Toisena kävimme Tenri kaupungissa auttamassa paikallista pastoria seurakunnan istutushommissa. Sunnuntaina vedimme sunnuntai kokouksen. Että kyllä hommaa on edelleenkin riittänyt, ylistys Jumalalle. Hän on uskollinen. Emme ole mitään ilman Häntä.

Viikko on ollut huikea ja tästä vaan vielä uskossa eteenpäin, kohti viimeistä viikkoa, hyvällä sykkeellä ilon kautta, katse Kristuksessa. Uskotaan että vaikka viimeisiä päiviä viedään, vielä Herralla on suunnitelmansa.

Kiitoksia kaikille esirukoilijoille. Viikon päästä suomessa pistämmä sitten uutta blogipäivitystä, jos Herra suo. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. :)

Heipparallaa!

Tällä viikolla pidimme vain kaksi kokousta, keskiviikkona ja perjantaina. Saimme levätä ja ladata akkuja. Tuli tarpeeseen, viime viikkojen hektisyyden jälkeen. Olemme edelleen täällä Osakassa, Tondabayashissa, Fukuno sensein seurakunnassa. Lähipäivinä olemme saaneet huomata asustavamme alueella, joka on erään “lahkon” nimeltään “Perfect Liberty” niin sanottua “pyhää maata”. Jo heti saavuttuamme tänne pari viikkoa sitten moni koki hengellistä väsymystä ja olemme hieman epäilleet kyseisen uskonnon osuutta asiaan. Nyt kuitenkin kaikilla on pikku hiljaa voimat palautuneet, kun olemme saaneet levätä ja viettää Jumalan kanssa enemmän henkilökohtaista aikaa.

Keskiviikon kokouksessa näimme vanhoja tuttuja ensimmäisten viikkojen Sendai/Ishinomaki aikojen tsunamiavustushommien tiimoilta. Oli hienoa viettää fellowshippiä ja syödä hyvää ruokaa hyvässä seurassa. Illan kruunasi jälleen kerran se, kun eräs nainen antoi elämänsä Kristukselle. Halleluuja!! God is good. Tätä varten täällä ollaan. Perjantaina järjestimme Kashiban seurakunnassa lapsille/nuorille suunnatun hengellisen illan, jossa söimme hyvää ruokaa, pelailimme pelejä/leikkejä ja ylistelimme Jumalaa. Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa. :) Muuten teimme evankeliointia ja seurakunnan siivousta ynnä muuta vastaavaa viikon aikana.

Aarne-Ilari Jänkälä toimi viikkomme johtajana. Todella hienosti ja moitteettomasti poika hiihti. Lujasti ja lempeästi. Johtaja-ainesta hänkin. Kyllä meillä on potentiaalinen tiimi. Kiitos Herralle.

Vielä on aktiotamme pari viikkoa jäljellä ja uskomme että Taivaan Isällä on vielä oma tehtävänsä varattuna meille. Saas nähdä vietämmekö aikamme edelleenkin täällä Tondabayashissa vai nostammeko kytkintä johonkin suuntaan. Aika näyttää. Herran haltuun. Kiitoksia kaikille esirukoilijoille. Ilman teitä olisimme ilman teitä.

Hepskukkuu!

Viikkomme oli täynnä toimintaa, saimme pitää monta kokousta eri seurakunnissa antaen todistuksia, opetusta, draamoja ja lauluja.

Maanantaina pidimme ansaitun vapaapäivän, saimme ladattua akkuja. Tiistaina pidimme draamaharjoitukset. Keskiviikkona olikin sitten kahden kokouksen päivä, oli aamukokous ja iltakokous. Iltakokouksessa uskoon tuli yksi mies!! Herralle kiitos siitä. Olimme hieman väsyneitä, mutta Herra on heikoissa väkevä. Osa koki jo ennen kokousta hyviä viboja. Torstaina olimme yhdessä kokouksessa ja, illan vietimme ystiksemme Patrician luona aikaa viettäen, syöden ja rukoillen. Saimme taas “karririisiä” toisinsanoen curry. Perjantaina meillä oli naisten kokous ja iltapäivällä osa lähti Naraan. Lauantaina meillä ei sitten ollutkaan kokouksia, vaan pääsimme kutsumaan ihmisiä kaduilta kahvilaan. Toimimme kahdessa ryhmässä, toiset olivat kahvilassa ja toiset kutsuivat kahvilaan ja sitten vaihdoimme osia ryhmiemme kesken. Pääsimme juttelemaan kahvilassa monien kanssa. Ilta oli huisin hieno ja osa kahvilaan tulijoista oli saanut edellisellä viikolla jakamiamme kutsuja. Sunnuntaina meillä oli vielä kaksi kokousta aamulla. Osa jäi tänne Fukunon seurakuntaan ja osa lähti Kashiban seurakunnalle. Illalla meillä oli vielä ilta kokous johon vain osallistuimme. Kokouksessa puhui Kanadan lähetti. Saimme nähdä kokouksessa paljon jo tutuksi tulleita japanilaisia kavereitamme.

Himppa hieno viikko oli ja viikonjohtajamme Lilja toimi määrätietoisesti ja hoiti homman hienosti kotiin. Johtaja-ainesta kertakaikkiaan.

Kyllä on virvoittavaa olla Herran hommissa. Päivät vähenee mutta vielä on paljon koettavaa.. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Täällä Aarne ja Tarmo, Osaka.

Osakasta tosiaan paukimme Shikoku-saarelle tuossa 7.päivä tätä kuuta ja olimme siellä viikon. Jumala toimi väkevästi ja sunnnuntaina tuli yksi ihminen uskoon kuten edellisestä blogipäivityksestä havaitsittekin. Valitettavasti ryhmämme toinen johtaja Tinni, joutui lähtemään tiistaina takaisin Osakaan hengitysvaikeuksien vuoksi, muiden jäädessä saarelle. Mutta nyt ollaan taas yhdessä.

Shikoku on todella kaunis saari. Vuoristomaisemat ja Tyynenvaltameren aurinkorannat ovat henkeä salpaavia. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta mutta tuuli oli talvinen.. Viikon aikana vierailimme 5 seurakunnassa, muutamissa vanhainkodeissa ja kehitysvammaisten parissa. Esitimme draamoja, todistuksia, saarnoja, lauluja ja esiroukousta. Pyhä Henki kosketti ja ihmiset olivat vaikuttuneita.

Kävimme myös uimassa Tyynessävaltameressä ja vesi oli lämmintä kuin kesällä Suomessa. Suolaisempaa tosin! Kyseisen paikkakunnan rennohko pastori halusi alunperin viedä meidät ihan surffaamaan asti mutta aaltojen riittämättömyyden vuoksi tyydyttiin pelkkään uintiin. Mutta olihan se upea kokemus kertakaikkiaan!

Shikokusta palattiin takaisin Osakaan 13.päivä. Lauantaina 14.päivä lähdettiin ajelemaan Osakan toiselle puolelle erääseen seurakuntaan jossa ollaan nyt kaksi viikkoa. Matkalla kävimme myös äänestämässä suomen konsulaatissa presidentinvaaleissa ja rukoilimme johtajien ja hallituksen puolesta.

Lauantai iltana pääsimme taas tositoimiin, kun puolet tiimistämme teki kahvila-ministryä ja toinen puoli meni vierailemaan lapsille ja nuorille suunnatussa tilaisuudessa jossa saimme viettää aikaa hauskojen leikkien parissa, kertoa hieman infoa suomesta kuvien kera, todistaa uskostamme ja jakaa Sanaa Raamatusta. Eilen sunnuntaina oli jälleen kiireinen ja antoisa päivä Taivaan Iskän hommissa. 3 kokousta joissa kaikissa saimme kunnian todistella, esittää draamoja ja lauluja sekä jakaa Sanaa. Go God!

Nyt on ansaittu vapaapäivä menossa, jota vietellään tässä blogia kirjoitellen..

Haluamme rohkaista tämän blogin lukijoita mietiskelemään raamatun sanan totuutta ja sitä mitä Jumala sanoo meistä ja mitä Hän on luvannut meille. Jumala haluaa käyttää meistä ihan jokaista. Ollaan kaikki ainutlaatuisia ja jokaisella on lahjoja. Ei hävetä evankeliumia, vaan luotetaan rohkeasti Kristukseen ja avataan sydämemme ja suumme. Jokainen ollaan lähetystyöntekijöitä siellä missä ikinä olemmekin, kouluissa, työpaikalla jne. Rukoillaan joka päivä uutta ilmestystä Jumalasta ja rukoillaan että Hän murtaisi sydämemme niillä asioilla jotka murtaa Hänen sydämensä.

Jokainen ihminen kaipaa hyväksyntää ja rakkautta. Kun aletaan palvelemaan toisiamme, saadaan elämällemme todellisen arvon ja onnellisuuden.

ps. Tarmo oli tämän  viikon johtaja ja hyvinhän tuo selvisi taakastaan. Hän oli selkeä ohjeistuksineen ollen samalla rento. Tarmokasta johtamista  kertakaikkiaan! Oli kuin uusi mies ja tilanteen tasalla. Staffilaisemme taisivat hieman testailla uutta johtajaamme mutta hyvin hän piti päänsä.

Hyvin tosiaan menee täällä. Hyvin ollaan syöty ja päästy maistelemaan herkullisia Japanilaisia perinneruokiakin, kuten Okonomiyakia. Nam! Tästä levon kautta taas nokka kohti ulappaa ja uusia seikkailuja.

Rauhantervehdys ystävät ja tuttavat!!

Tiimi voi hyvin– VICTORY!!

Uutta vuotta viettelimme tosiaan prayer mountainilla, jonka pastori- pariskunta Nishiumi aloittivat jo vuonna1976. Paikka nimensä mukaisesti sijaitsee vuoristossa ja paikan pääasiallisena tarkoituksena on rukous, paasto ja Jumalan kohtaaminen. Saimme itsekkin nauttia kaikesta noista kolmesta jutusta– otimme siis ajan siellä paaston kannalta ja se kannatti! Jumala sai täyttää, opettaa ja haastaa meitä! Luimme noin päivinä yhdessä myös luovutusvoitto- kirjaa ja sitä kautta Jumala pystyikin puhumaan meille oman itsemme, elämämme, eri asioiden ja tulevaisuuden luovuttamisesta. Kokouksia pidettiin päivittäin- joskin meiän kokouksissa pääasiallisena kuulijakuntana oli vain oma tiimi. Mutta silti meni hienosti. Saimme myös olla avuksi haravoimalla (tai lakaisemalla- sillä ne ei kyl ollu haravoita nähnykkää ne luudat) syksyisiä lehtiä, maalaamalla kehikkoa sekä varjelemassa lautakuormaa isoilla pressuilla. Enemmänkin hommaa olisi ollut, mutta toinen tiiminjohtaja- Tinni ei kestänyt homeen, pölyn ja heinän valloittamaa asuinsijaa, joten rukousten jälkeen siirryimme tiiminä viikkoa suunniteltua aiemmin Osakaan.

Osakassa “vihimme” Veeran tulevan viikon johtajaksi– ja tuosta kyseisestä tulikin yksi parhaimmista– sisältäen aktion tähän mennessä PARHAAN PÄIVÄN. Jatka siis lukemista.

Maanantaina rukoilimme yhdessä mitä sitä oikein tehtäisiinkään.. Ja vastauksena oli aarteenmetsästys!! Jumala antoi meille rukouksen kautta kuvaa siitä, keitä ihmisiä meidän tulisi kohdata. Sitten vaan kaduille– ongelmana meillä oli se, että ihmiset eivät osanneet englantia, emmekä me japania– mutta se ei estänyt meitä yrittämästä!! Saimme päivän aikana ainakin kohdattua muutaman kodittoman ja parille ostettiin kanaa ja riisiä lähikaupasta. Keskustellessa kodittomat pystyivät katsomaan silmiin, mutta kun tarjosimme ruoan, niin ilmeisesti suuri häpeä esti heitä katsomasta meitä silmiin. Sen sijaa he kumartuivat niin syvään kumarrukseen, etten ole koskaan aiemmin nähnyt. Japanissa on paljon kodittomia lainojen, potkujen sekä uhkapelien takia.

Tiistaista tuli hieman erilainen– rukouksessa koimme että meidän tulee mennä Kyotoon shinto- pyhäkkö alueelle. Emme osanneet odottaakkaan että paikka olisi niin täynnä! Japanilaisten uuden vuoden juhlat on erittäin valtaisia, joten väkeä riitti! Menimme shinto- pyhäkköön, ensin rukoillen Jeesuksen veren suojaa, sillä olemme huomanneet että useasti noissa paikoissa tulee esim. järkyttävä päänsärky. Astuimme siis pyhäkön alueelle ja alkuvaikeuden jälkeen Jumala alkoi toimia!! Lilja ja Aarne tapasivat erään naisen joka oli menossa ennustajan juttusille. Kumminkin sitä ennen he saivat naisen pysäytettyä ja juteltua hänelle. He kertoivat kuinka siinä ennustajassa asui väärä henki ja sitten todistivat Jumalasta. Naisen silmät kirkastuivat ja hän sanoi Liljalle ja Aarnelle että tänään te olette auttaneet minua– eikä nainen mennyt ennustajalle. Kuten ei mennyt kukaan muukaan, vaikka muutama kävikin katsomassa paikkaa. Olisiko syynä ollut kenties parin rukoukset siitä, ettei kukaan menisi ennustajalle!!

Veera ja Tinni taas tapasivat ihmisiä jonottamassa rukoilemaan. Rukouksen jälkeen ihmiset sivelivät lähteestä vettä kasvoilleen. Lopulta tytöt sitten kysyivät joiltain että hei, mitä te oikein rukoilitte? Vastauksena oli kauneutta. Tytöt sitte ajatteli et hei, mennään kertomaan jonossa oleville siitä, kuinka kauniita he ovat nyt jo!! Niinpä sitten eräskin tyttö tuli kosketetuksi siitä mitä Veeralla ja Tinnillä oli sanottavana ja niinpä kyseinen tyttö lähti jonosta!! Pieniä ihmeitä– suurin läpimurtoja!

Keskiviikkona saimme tavata Emmaus- aikaisia ystäviämme Kobessa. Saimme myös evankeliointi- mahdollisuuksia poikien kanssa– yksi pojista tuli meille vielä yökylään, joten google kääntäjä sauhusi kuumana kun poikaa evankelioitiin sen välityksellä! Todellisena päivän yllätyksenä tuli vierailu erään Task- ystävämme vanhempien luona. Tai no- se mitä siellä sitten kuultiin. Taskun isä on pastori. Hän kysyi meiltä että osaako joku soittaa kitaraa, ja jo hetken päästä kitara oli Aarnen käsissä. Lauloimme sitten kunnon uskovaisina heille ylistyslaulun. Kun tuli pastorin vuoro soittaa ja laulaa, niin kukapa olisi odottanut kuulevansa akustista versiota Lady Gagan “Baby I was born this way?:stä?? Japanilaiset pastorit jaksavat yllättää meidät lähes joka päivä.

Loppuviikosta pääsimme kolmeen hyvin erilaiseen paikkaan. Päiväkotiin, kehitysvammaisten sairaalaan sekä vanhainkotiin. Yhteistä kieltä ei löytynyt minkään ihmisryhmän kohdalla- mutta sitäkin parempia kohtaamisia!! Päiväkodissa leikimme lasten kanssa ja avustimme ohjaajia mm. syöttämällä lapsia. Ei kestänyt kovinkaan kauaa, kunnes nämä pienet lapset tulivat syliimme ja siitä se ystävyys alkoi. Kehitysvammaisten sairaalassa saimme jakaa lempi Raamatunpaikkojamme, lauleskella ja näytellä draamaa, sekä rukoilla. Heidän aidot rukoukset Jumalan puoleen koskettivat varmasti jokaisen sydämiä. Suurimpana yllätyksenä tuli kun eräs nainen kaivoi laukustaan esiin huuliharpun ja sillä säesti meidän lauluesityksemme!! Vanhainkodissa taas laulatimme vanhuksia ja saimme ainakin miljoonaan kertaa kätellä jokaista mummoa ja pappaa ja kertoa Jumalan siunaukset ja I LOVE YOU:t. Eräs pappa oli niin mainio- kun hänen luokseen mentiin. Hänen koko ilmeensä kirkastui ja hymy nousi kasvoille ja hän sanoi katsoen suoraan silmiin: I LOVE YOU!! Koskettavimpia kohtaamisia oli eräiden vanhusten kohdalla- sillä heitä alkoi itkettämään ja he eivät millään olisi päästäneet irti, vaan halaamista halasivat ja kertoivat kuinka meitä rakastivat ja toivoivat että tulisimme pian uudelleen. Ihmisten aito lämpö ja rakkaus on yllättänyt meitä täällä. Vaikka nuoriso ja keski- ikäiset tuntuvat olevan kovia, niin sekä lapsina ja vanhuksina sitä rakkautta kaivataan.. Ikävä kyllä ei ole monia jotka voivat tätä rakkautta jakaa heille. Ajatelkaapa- yli 130miljoonan asukkaan maasta, alle 1% tuntee Jumalan rakkauden.

Työtä on siis paljon. Vaan onpa ollut upeaa ettei olla oltu täällä vaan kylvämässä siementä, vaan myös NIITTÄMÄSSÄ VILJAA!! Eilis- ilta oli aktion paras ilta! Me pidimme täällä nuorteniltaa, jakaen todituksia ja muutaman draaman. Viimeinen draama kertoi siitä, kuinka voimme antaa sydämen väärällä ihmiselle ja sitten se voi särkyä. Mutta senkin jälkeen Jumala on uskollinen ja voi korjata sydämemme. Kaoru sanoi että kokee, kuinka nyt on aika antaa Jumalalle meidän sydämet ja ottaa vastaan uudet. Ja mitä ihmettä– TODELLINEN IHME– eräs poika antoi elämänsä Jeesukselle ensimmäistä kertaa elämässään!! Voi sitä riemua mikä meillä oli- ja varmasti paremmat pippalot taivaassa!! Ja muutama paikallinen uskis tuli jakamaan siitä, kuinka draama ja sen jälkeinen selitys/ todistus oli todella siunanneet heidän sydämiä! Nämä nuoret naiset olivat kokeneet joko vanhempien rikkoneen sydämensä tai jonkun toisen ihmisen.. Mutta nyt he pystyivät vastaanottamaan Jumalalta parantumisen ja uuden sydämen!!

Mitä voimme tästä sanoa siis– ihmeitä tapahtuu siis aivan tavallisina päivinä ja silloin, kun me kuulemme Hänen äänensä ja olemme Hänelle kuuliaisia!! Jumala on ihmeellinen! Amen!! VICTORY!

<3: Tinni

p.s. Veera oli aivan mainio johtaja– kuten varmaan viikon saldosta näkyy!! Raamatussa sanotaan Timoteukselle nämä sanat: “Älä anna kenenkään katsoa nuoruuttasi ylen..”– saman haluamme jättää Veeralle Raamatunpaikkana. Jumala käyttää Veera sua voimallisesti kun olet vaan Hänelle antautunut!! Susta on todella paljoon ja sun lahjat on suoraan Jumalalta. Älä missään vaiheessa kaiva niitä maan alle piiloon- vaan anna niiden olla aina ylistyksenä Jumalalle!! God bless you my dear Veera!!

Tosiaan, tsunamituhot nähty ja auttamiset autettu. Oli antoisaa. Ennen poislähtöämme Sendaista 23 päivä, vietimme yhden seurakunnan kautta joulujuhlan, jonka suunnittelimme ja johon kutsuimme ihmisiä. Kyseisen seurakunnan pastori oli muutamaa kuukautta aikaisemmin rukoillut Jumalalta 6:tta apulaista auttamaan kyseisen joulujuhlan järjestämisessä, täysin tietämättömänä tulostamme, ja näin rukouksiin vastattiin meidän kauttamme! Hän rukoili myös 30:tä ihmistä saapuvaksi juhlaan ja kaikenkaikkiaan osanottajia oli noin 50:tä! Kiitos ja kunnia Herralle kertakaikkiaan! Lapsia oli paljon ja myös lapsenmielellä olevat vanhemmat olivat uskaltautuneet mukaan. Näyttelimme draamoja ja lauloimme lauluja. Lopuksi joulupukki jakoi lahjat lapsille, mutta ohjelmastamme kävi kuitenkin selvästi ilmi että myös joulupukki tarvitsee Jeesusta Kristusta vapahtajakseen. Lapsen ottivat ilon irti juhlasta. Kaikilla oli hauskaa!

Tämän jälkeen suuntasimme Yuki nimiseen kaupunkiin Tokion lähelle, jossa vietimme joulujuhlan jouluaattoiltana. Siellä esitimme myös yhden draaman ja laulun. Jouluaattoiltayön vietimme rennosti paikallisessa kylpylässä saunoen ja lilluen mitä monimuotoisimmissa altaissa, kuten sähköaltaassa, jossa saimme nauttia sähköiskuista. Seuraavana päivänä oli joulupäivän kokous ja kahvittelut, jossa annoimme todistuksia ja esitimme jälleen hieman draamoja. Huippua oli!

Joulua täynnä suuntasimme 26 päivä Tokioon viettämään vapaapäivää, shoppaillen ja katsellen megalomaanisia nähtävyyksiä. Tsunamiavustustöissä tutustuimme Tokiolaiseen kaveriimme Tatsukiin, joka toimi loistavana oppaana kierrellessämme ympäri valtavan suurta kaupunkia. Näimme muunmuassa Tokiotowerin joka oli kuin suoraan kopio Eiffeltornista. Japanilaiset ovat kovia poikia kopioimaan, kun vapaudenpatsaitakin on pienoiskoossa nähty kadun nurkissa. Hehe, huumorintajua löytyy.

Lopulta ajelimme Osakaan 27 päivä ja täällä olemme nyt viettäneet pari vapaapäivää syömisen, lepäämisen ja kaupungin ihailun merkeissä.

Tänään kävimme katselemassa muunmuassa Osakan linnaa ja kävimme myös suunnistelemassa kaupungin keskustassa. Oli pienimuotoinen seikkailu löytää takaisin yöpaikkaamme metrosokkeloiden läpi mutta lopulta saavuimme perille kuin ihmeen kaupalla. Huomenna lähdemme paikallisen seurakunnan rukousvuorelle, Prayer Mountainille, parin tunnin ajomatkan päähän, viettämään uudenvuoden vaihdetta, odottaen innolla mitä uusivuosi tuokaan tullessaan!!

Kiitoksia kaikille esirukoilijoille.

Ps. Säteilystä ei ole aiheutunut mitään haittavaikutuksia, koska olemme kiertäneet reaktorit kaukaa Toivottavasti olemme kuitenkin säteilleet ympärillä oleville ihmisille Kristuksen rakkautta ja iloa! Ainakin ihmiset ovat olleet kosketettuja auttamishalustamme. Glory to God. Ensikertaan !

Ollaan tosiaan nyt Sendaissa ja Emmaus- nimisen järjestön hommissa. Ollaan oltu täällä nyt muutama yö ja on ollut todella mahtavaa. Ollaan päästy näkemään ja kokemaan paljon kaikenlaista. Lauantaina vietettiin vapaapäivää- pojat nukkui hieman pidempään kun taas tytöt lähti Kaorun messissä vuorelle temppelialueelle. Shintolaisilla on temppeleiden edessä sellaset kellot, joilla voi Jumalille ilmottaa että hei- tässä mä nyt oon. Siinä tuli niin mahtava olo kun tajus että meidän Jumalalle ei tarvi ilmotella et hei, tässä mä oon- Hän tietää meidän jokaisen askeleen jo ennenku me astutaan ne askeleet. Mahtava Jumala!! Wow!

Sunnuntaina käytiin sitten avustamassa taas paikallista pastoria- Kigushi senseitä. Jaettiin yhteen kylään ovelta ovelle mennen kutsuja joulutapahtumaan– ja saimme myös tietää että meidän odotetaan sitten vetävän se koko tapahtuma. Haha. Voi näitä meiän Japanilaisia. No- tehtiin siinä sitten suunnitelmia joulutapahtuman varalle- oppilaat oli jo Suomenpäässä valmistellu joulunäytelmän, joka nyt pitäis vaan harjotella. Suklaakeksejäkin on leivottu yli 100, joten eiköhän yhet juhlat saada pystyyn.

Maanantaina suuntasimme sitten Emmauksen töihin lähemmäs rantaa. Pojat menivät pesemään johonkin taloon ikkunoita ja ovat sitten myös kunnostaneet niitä. Tytöt taas on kunnostanu sisäovia- repien vanhat paperit pois ja laittaen uudet tilalle. Työ on ollut mielekästä- mitä nyt joskus epätoivo valtaa et vitsit, tuleekohan tästä mitään. On ollu mahtavaa saada yhessä rukoilla ja siunata niitä ihmisiä keille tekee hommia. Saatiin myös tyttöjen kanssa kirjottaa niihin oviin ennen uusien papereiden liimaamista, joten sinne meni Isä meidän rukoukset ja Herran siunaukset.

Sen talon omistaja missä me tytöt oltiin- kertoi meille oman selviytymistarinansa tsunamilta. Hän oli ottanut molempiin käsiinsä yhden lapsen ja sitten paennut johonki juttuun- mylly tms. ja mennyt mahdollisimman korkealle. Vesi oli tullut kaulaan saakka ja hän oli joutunut olemaan siinä koko yön- kaksi lasta käsissään. Aamulla lopulta helikopteri oli tullut pelastamaan. Eli täällä on todellakin ihan karuja juttuja kerrottavana.

Iltapäivällä päästiin käymään rannassa ja mitä pidemmälle rantaa päin meni, sitä enemmän näki kuinka kammottavalla voimalla se tsunami oli tehny tuhoa! Mitään taloja ei näkyny pystyssä. Kun siellä rannalla käveli niin tuli ihan shokkiin, koska kumminkin veden esteenä oli sellaset isot jutut- ei nyt muurit, mut kumminki vastaavat, ja silti se vesi oli rynniny sen yli ja siellä missä me oltiin- ehkä kolmen kilometrin päässä, niin vettä oli tullu niin paljon että ihme et ne ihmiset oli säilyny hengissä. Meiän talon omistaja kertoi et hänen tyttärensä talo oli ollut ihan rannassa. Maanjäristyksestä oli kuulema mennyt n. 40minuuttia, ennenkun tsunami tuli rantaa, mutta tää tytärki oli jo tuntenu veden jaloissaan ennenkun tajus mitä se musta oli mikä lähesty valtavalla voimalla.

Ja sitten vielä ei siinä kaikki- ne ketkä menetti talonsa, joiden sukulaisia tai perheenjäseniä kuoli, ei selvinny näin “vähällä” pahalla.. Heidän täytyy edelleen maksaa niitä velkoja, mitä heillä on niistä asunnoistaan ja maaplänteistään, vaikka tällä hetkellä niillä ihmisillä ei oo jäljellä yhtään mitään. Ja kuinka ollakkaan– velat on se asia mikä johtaa kaikista eniten kodittomuuteen Japanissa.

Eli muistattehan näitä ihmisiä rukouksin?? Meidän tiimi on aikapaljon varmaan muuttunu sisimmässään tän jälkeen- niin karuja nää tarinat on ja niin kamalat näkymät tuolla rannemmassa. Muistakaa rukouksin!!

Love, Tinni¤

romuautomeri Ishinomakissa, katastrofialueella

Heipsatirallaa kaikki!

Vaikka olemme olleet tällä vasta alle viikon on jo kerennyt tapahtua paljon.

Yokissa saimme ihanan vastaanoton japanilaiselta pastoripariskunnalta. Siellä oli hyvää ruokaa ja saimme kokea mielenkiintoisen elämyksen japanilaisesta saunasta. Saunasta löytyi porealtaiden lisäksi suolasauna ja telkkari. Ulkona saimme lillua ilkosillamme kuumissa altaissa katsoen tähtitaivasta.

Japanilaiset vessat ovat muuten kokemisen arvoisia. Ensinnäkin vessaan mennessä vaihdamme jalkaamme vessatossut ja istahdamme lämmitetylle wc-istuimelle. Voit valita pöntöstä erilaisia suihkutuksia ja wc:ssä on erilaisia feikki flash-soundeja. No mutta joo se niistä syötyjen leipien toimistoista. Haha.

Lauantai-iltana menimme Sendaihin. Siellä saimme jakaa kutsuja joulujuhlaan ovelta ovelle kylässä, missä ei asunut yhtään kristittyä. Me kommunikoimme paikallisten ihmisten kanssa, käyttäen kaikkia mahdollisia japanilaisia sanoja mitä vain osasimme eli sanottiin pötköön: “anteeksi, päivää, hyvää joulua, olkaa hyvää, Jeesus rakastaa sinua, Suomi ja nähdään.”

Tällä hetkellä olemme Ishinomakissa, paikassa minne tsunami iski vajaa vuosi sitten. Olemme Nuorten vapaaehtoisten keskuksella auttaen paikallisia. Kun saavuimme Ishinomakiin, näkymät olivat todella koskettavia. Japanilaiset ovat raivanneet jo aika hyvin tsunamin tuhoja, mutta jäljelle on jäänyt paljon tyhjiä tontteja ja rikkinäisiä taloja. Näimme myös romuttuneiden autojen kaatopaikkoja ja hirvittäviä kasoja roinaa, jotka kertovat tsunamin tuhoista. Todella monet ovat menettäneet kaiken.

Paikalliset ovat ottaneet hyvin meidät vastaan ja ovat kertoneet omia kokemuksia. Esimerkiksi, kuinka he ovat paenneet läheiselle vuorelle tsunamia pakoon ja ovat asuneet vuorella olevassa temppelissä kolme kuukautta odottaen, että vesi laskee. Vaikka media ei enää puhu paljoa Japaniin sattuneesta tsunamista, ihmiset täällä edelleen kärsivät sen seurauksista ja koettavat päästä elämässään eteenpäin. Täällä tehdään paljon töitä sen eteen, että tuhon jäljet saataisiin korjattua. Aamusta iltaan kaivinkoneet raivaavat tontteja ja avuntarve täällä on edelleen suuri.

Terveisin Veera, Kati ja Lilja